Olen nyt puolitoista kuukautta ollut ilman asuntoa, synkästi ajatellen asunnottomana. Synkkyys voisi niellä minut kokonaan jos ajattelisin kaikkia ongelmiani liikaa. Mutta tässä on paljon hyvää joka pitää minut pinnalla. Jokainen päivä on uusi lukunsa, tapaan paljon enemmän ystäviäni ja tuttuja. Herätessä miettii sellaisia asioita kuin että miten viettäisi päivänsä, mistä hankkii vatsan täyteen ja minne menee illalla. Ne asiat eivät todellakaan ole selviö minulle.
Vaikka voisin luultavasti viettää viikkoja jonkun hyvän ystäväni luona en pystyisi siihen. Kukaan ei halua katsoa pummia pidemmän päälle, vaikka kuinka ystävä. Näin koen itse. Siksi en halua viettää jonkun nurkissa kauempaa kuin pari päivää. Voisi kuvitella että se on jonkinlaista kunniaa ja kunnioitusta toisen omaa kohtaan.
Jonain päivinä en jaksa nousta sängystä. Väsymys on jokapäiväistä jostain syystä. En tiedä johtuuko se stressistä vai mistä. Mutta kuten sanoin, en halua ajatella tätä synkästi.
Asiat ovat menemässä raiteilleen, velaton elämä ja asunto häämöttävät jo tunnelin päässä. Siitä olen kiitollisuuden velassa ystävilleni ja muille lähellä oleville ihmisille jotka ovat tukeneet minua.
Sitä osaa ajatella maailmaa vähän eri tavalla kun saavuttaa aallonpohjan. Tajuaa ettei selittelyt auta tosiasioiden edessä. Huonomminkin voisi mennä, mutta tämä on tähän astisen elämäni aallonpohja. Nykyään on kummasti taas aikaa vain kävellä ulkona, ihastella taivasta ja luontoa. Miettiä kaikkia ystäviä, tuttuja ja yhteisiä muistoja.
Vietän köyhän taiteilijan elämää. Päivät kävelen hoitamaton ihokarvoitus valtoimenaan ympäri stadia ja viikonloppuisin biletän vähillä rahoillani :D ehkä hieman kärjistetysti. Katson puistolassa X-fileitä, pelaan kalliossa The Simssiä ja käyn aamuisin pasilassa juomassa kahvia ja lukemassa hesarin jos herään. Käyn ilmaistapahtumissa, juttelen feissaajien ja munkkien kanssa kampissa. Kyllä tämä edellisen elämäntapani voittaa, se sisälsi pelkän dataamisen likaisessa huoneessa päivästä toiseen.
Päässäni soi: "Milla hei sun täytyy muuttuu, sun elämältäs suunta puuttuu..."
Mieliala: Iloinen (ainakin niin kauan kun en ajattele liikaa)
äänimaailma: "Osta siunattuja hedelmiä", "Kiinnostaako teitä luonnonsuojelu", "ZZZzzz"
lainaus: "Millon sä oikein valvot?"
Juoma: Kallion hienot oluet
Tunnelma: Assemblage 23 - Away
Historian havinaa: Avenged Sevenfold + Disturbed 7.3.2017
-
Pikainen paluu viime vuoteen. Kävin keikalla, melkein yksin jopa. Sain
ystävältä kyydin sinne ja takaisin, mutta istuttiin eri paikoissa, joten
voidaan san...
6 vuotta sitten
2 kommenttia:
Oletkos sitten saamassa jossain vaiheessa omankin talon? Toivottavasti ei ne vähät rahat lopu ikävästi kesken joskus...
Jossain vaiheessa toivottavasti. Ne loppuu aina :)
Lähetä kommentti