Ihmemaa taas taakse jää

Jättäessäni Ropeconin kammiot taakseni ja fiilistellessäni kaikkea mitä on tapahtunut, tuntuu surrealistiselta palata takaisin normaaliin harmaaseen maailmaan. Maailmaan missä ihmiset eivät randomisti halaile toisiaan, pue hassuja pukuja tai pidä kivoja pinssejä. Harmauteen missä ei ole koko ajan jotain tekemistä tai kokemista, ei God of War -hahmoksi pukeutuneita ihmisiä. Odottaessani seuraavan vuoden ihmeitä voin aina haikeasti muistella tätä vuotta.

Viime vuoden jono kuvassa, yhtä pitkä tänä vuonna

Vuosi erosi viime vuodesta kauhuteemansa lisäksi cosplay-kansan vähentymisenä, vaikka kävijämäärä kuulema pysyi samana eli 3000 -päisenä. Suurin muutos henk. koht. oli työskenteleminen ohjelman pitäjänä. Järjestin ensimmäistä kertaa Epic Munchkin -turnauksen lauantai-sunnuntai yönä. Osallistujia oli huimat 15, paniikki iski kun kaksi tuntia ennen pelin alkua heitä oli 3. Ohjelmani kesti yhteensä 7 tuntia finaalipelin kestäessä 5 tuntia. Finaali oli jännittävä ja täynnä osaavia pelaajia.

Perjantaina osallistuin perinteisesti sekä Livetetrikseen että kahteen paperiroolipeliin. Ensimmäinen niistä oli puuduttava liiallisen syvyyden takia. En saanut pelimaailmaa hyppysiini mitenkään ja kun hahmon kuolemakaan ei ole lopullinen (ja sitä tapahtui yhtenään) mikään tilanne ei tarttunut. Jotenkin kerronta ei saanut reseptoreitani muuntumaan ropefloweiksi.

Krakos - God of war cossaaja

Toinen peli oli hieno esimerkki toimivasta ropesta. Kerronta oli tunnelmallista, tapahtumia ei vyörytetty eteenpäin vaan tuuppailtiin silloin kun tarvittiin ja pelaajilla oli koko ajan valinnanvaraa. Päätökset vaikuttivat syy-seuraukseen. Tilanteiden kehittyessä päästiin hahmojen välisiin konflikteihin ja sitä kautta ropeflowin alemmalle asteelle. Loppu oli tyydyttävä, täynnä adrenaliinia. Hieno peli.

En voittanut Munchkinin SM-kisoja tänäkään vuonna, ensi vuonna sitten. Se taisikin olla ainut Munchkin -peli jonka ehdin pelata kokonaan koko conin aikana. Aslak sai minussa taas herätettyä Cyberpunk -fanipojan, kuin antaisi heroiinia vieroituksessa olevalle. Sniikki jätkä, taas suunnitellaan uutta ropea. Ehkä se tällä kertaa toimii.

Badge saalis ei ollut tänä vuonna niin muhkea

Aina kun käyn Ropeconissa tunnen palaavani kotiin. Tapaan uusia ja vanhoja ihmisiä joiden kaikkien kanssa olen tähän asti tullut toimeen. Keskustelut ovat olleet hedelmällisiä. Traditiooni kuuluu juoda yhdet ylihintaiset oluet kanttiinissa.Tänä vuonna oli hyvää tummaa Guinnessmaista mallasta kera Riston.

Sain myös houkuteltua muutaman Ropecon -neitsyen polttoaineeksi Conin lihamyllyyn. He suhtautuivat onnekseni myötämielisesti eikä suuria draamoja esiintynyt haittaavissa määrin.

Lue kuulumisia vuoden 2008 coni kokemuksestani ja vertaa

Kiitokset Kaikille mahtavasta Conista. Erityisesti mainitsen seuraavat ihmiset satunnaisesti (missä se d20 on?) muistista.

Zach - Kävelevä tinatölkk… loistava lisä iloisiin coneilijoihin
Niina - Tarjosi vaihtelua coneilusta
Anni - Ei ole pelottavampaa vampyyriä kuin Annipyyri
Aslak - Succumbs to poison on level 19 jos ei suunnitelmat toimi
Jussi - Pelasi eeppistä Munchkinia tosimielellä, respect!
Thomas - Näytti miten Ropeconissa ei juoda
Garnet - Kuvasi kryptisen parhaimmissaan
Päivi - Halasi väsyneen pelinjohtajan märäksi kesken Turnauksen
Heidi - Söpöin salamurhaaja around
Kai - Päästi kivan äänen kun nosti ilmaan
Myös ne jotka en tässä mainitse toivat kaikki omalla rikkaalla olemuksellaan minulle ikimuistoisen coni-kokemuksen

---

Päässäni soi: “Onneksi vain kerran vuodessa on ropecon-con-con
Mieliala: Pilvestä pudonnut
Äänimaailma: “Heitä d10”, “Kyllä mun äidin ne klownit sais syödä”, “Mun äiti söis ne”, “Se on vain peliä”.
Lainaus: “I kick in your general direction
Juoma: Mallas

Muita kirjoituksia ja kuvia Ropeconista: Hiding in my own confusion, Winku-kuvagalleria,

---