Kaksiteräisiä miekkoja

Liittokokous meni, vaalit meni, hyvin molemmat. Minut valittiin opiskelija-allianssin liittohallituksen varsinaiseksi jäseneksi. Luottamustehtävä jota kunnioitan suuresti. Tunnen uuden oven avautuneen. Liittokokouksen jälkeinen risteily oli kiva, en tosin nauttinut siitä täysin sydämin. Tosin Tim osaa muuttaa ankeimmatkin hetket juhlaksi ja nauruksi. Ominaisuus jota pitää kadehtia

Tuskin sieltä oltiin selvitty kun HBC:n opiskelijayhdistyksen vaalit koittivat. En suoriutunut parhaalla tavalla.. Mutta tarpeeksi hyvin, pääsin hallituksen varsinaiseksi jäseneksi ja varapuheenjohtajaksi. Eerosta tulee luultavasti loistava puheenjohtaja. Toivon niin. Uutta näkemystä yhdistyksen johtamiseen tarvitaan. Uudet hallituslaiset ovat täynnä energiaa. positiivista.

En usein puhu tässä blogissa suorasti elämäni henkilökohtaisemmasta puolesta. Nyt vain tuntuu siltä että voisin antaa verhon raottua.. Edes hieman. Olen joskus puhunut unelmista täällä. Yksi niistä, jota tavoittelin vuosia, toteutui reilu vuosi sitten. Unelmat eivät aina vastaa todellisuutta. Kun tavoittelin tähtiä, unohdin itseni. Kielsin heikkouteni, sysäsin ne varjoon. Olen elänyt verhojen takana vuoden. Todellisuus saavuttaa minut pian. Se repii minut palasiksi. Minusta on tullut verhojeni vanki, varjo itsestäni. Varjo siitä mitä joskus arvostin itsessäni.

Arvostan edelleen itseäni, niin kuin on tervettä. Todellisuus on aina ollut asia jonka kanssa taistelen tähtiä tavoitellessani. En janoa valtaa, jos niin teksti antaa ymmärtää. Tavoittelen itseäni, kuvaa joka haluan olla. Olen aina ollut itseni kanssa sinut, Hyväksynyt heikkouteni. On vain joitain asioita, joita haluan saavuttaa.

En ole ihminen joka tekisi mitä tahansa unelmiensa tähden enkä myöskään henkilö joka kieltäisi todellisuuden. Tämä on jokseenkin ristiriitainen merkintä. Mutta niin ovat tunteenikin tällä hetkellä. Teksti pitäisi ottaa enemmän metaforisena kuin lausuntoina. Tunnelma.. se on asia mistä tämä kertoo. Käsittelen vaikeita henkilökohtaisia asioitani kiertäen. Olen aina tehnyt niin. Se on tyylini. Runot ovat ilmentymä. Ne pystyvät käsittelemään asioita joita en voi ilmaista muuten.

En ole ikinä kaatunut vaikeuksien edessä, enkä aio tehdä sitä nytkään vaikka todellisuus kuinka repisi. Se on vain vaikea hyväksyä. Elämä on välillä.

Lähdenkö tähden perään, vai takaisin maahan kun polttoainetta on vielä jäljellä tarpeeksi? Kaksiteräinen miekka joka ratkeaa vuoden lopussa.

Tämä on tarkoituksella kirjoitettu niin, ettei ulkopuolinen voi saada siitä kuvaa, mistä tarkalleen puhun. Sen tulkitsemisen yrittäminen on väärin. Oikeat tapahtumat jotka kätkeytyvät tämän oudon merkinnän ja voimallisten sanojen sekä kärjistysten taakse, löytyvät teekuppien luota.

Hymm, nyt voin sulkea tämän merkinnän, ja jättää sen mätänemään. Toivottavasti se hautautuu arkistoihin pian.

---

Päässäni soi: "Bizzarre"
Mieliala : Sekava palapeli
äänimaailma: Sydämenlyönnit
lainaus: "Se on sinun hyväksesi"
Juoma: ED

---