Joulu Braziliassa

Joulu on pian mennyttä taas kerran. Se alkaa pikkujouluista, flippojen heitosta ja ensilumesta. Jatkuen koulukavereiden lahjoihin sekä toivotuksiin. Päättyen joulupöytään, mätiin, katkarapuihin ja smetanaan.

Jouluna on pakko katsoa ainakin seuraavat ikimuistoiset hetket:
Lumiukko, Ateria yhdelle, Amelie ja Brazil

Katsoinkin juuri viimeiseksi mainitun. Se on niitä harvoja elokuvia joissa koen koko tunneskaalan pelosta suruun ja vihasta iloon. Samaistun päähahmoon vahvasti. Kuin seuraisin hieman liioiteltua itseäni elämäni lävitse. Löytäisin metaforien avulla varmasti kaiken elämästäni siinä filmissä. Se ei turhia selittele itseään. Juoni menee omaperäisesti jättäen tulkinnan varaa.

Älykkäät elokuvat ovat niitä asioita joista nautin. Ne muuttuvat rasittaviksi vain jos saat katselukumppaniksi putkiaivon joka kyselee jatkuvasti kärsimättömänä että mitä tapahtuu ja mitä tulee tapahtumaan. Se elokuva on kuin ruusu jonka pitää antaa kasvaa ja avautua pikkuhiljaa.

Perustin uuden runoblogin toisen runoilijan kanssa. Huomasimme tuotantomme olevan erittäin yhtenevää, samankaltaista. Käytämme erittäin samankaltaista tyyliä. Puimme samankaltaisia aiheita. Kuin olisimme tunteneet jotenkin entuudestaan :D

Korvaan tässä blogissa näkyvän linkin "Kryptiset Tunteet" uudella "Hiljaiset Illuusiot" sivustolla. Jos pidät runoistani niin suosittelen lämpimästi tutkimaan sivustoa. Uusimpana runona on meidän yhteinen tekeleemme "Pimeyden Tanssi". Samasta paikasta löytyy meidän molempien koko julkaistu runotuotanto.. Noh riittää mainostaminen

---

Päässäni soi: "Brazil theme"
Mieliala : Suhteellisen iloinen
äänimaailma: *klassinen musiikki, syömisen äänet*
lainaus: "Ikuinen routa"
Juoma: Jouluviini

---