Joulu Braziliassa

Joulu on pian mennyttä taas kerran. Se alkaa pikkujouluista, flippojen heitosta ja ensilumesta. Jatkuen koulukavereiden lahjoihin sekä toivotuksiin. Päättyen joulupöytään, mätiin, katkarapuihin ja smetanaan.

Jouluna on pakko katsoa ainakin seuraavat ikimuistoiset hetket:
Lumiukko, Ateria yhdelle, Amelie ja Brazil

Katsoinkin juuri viimeiseksi mainitun. Se on niitä harvoja elokuvia joissa koen koko tunneskaalan pelosta suruun ja vihasta iloon. Samaistun päähahmoon vahvasti. Kuin seuraisin hieman liioiteltua itseäni elämäni lävitse. Löytäisin metaforien avulla varmasti kaiken elämästäni siinä filmissä. Se ei turhia selittele itseään. Juoni menee omaperäisesti jättäen tulkinnan varaa.

Älykkäät elokuvat ovat niitä asioita joista nautin. Ne muuttuvat rasittaviksi vain jos saat katselukumppaniksi putkiaivon joka kyselee jatkuvasti kärsimättömänä että mitä tapahtuu ja mitä tulee tapahtumaan. Se elokuva on kuin ruusu jonka pitää antaa kasvaa ja avautua pikkuhiljaa.

Perustin uuden runoblogin toisen runoilijan kanssa. Huomasimme tuotantomme olevan erittäin yhtenevää, samankaltaista. Käytämme erittäin samankaltaista tyyliä. Puimme samankaltaisia aiheita. Kuin olisimme tunteneet jotenkin entuudestaan :D

Korvaan tässä blogissa näkyvän linkin "Kryptiset Tunteet" uudella "Hiljaiset Illuusiot" sivustolla. Jos pidät runoistani niin suosittelen lämpimästi tutkimaan sivustoa. Uusimpana runona on meidän yhteinen tekeleemme "Pimeyden Tanssi". Samasta paikasta löytyy meidän molempien koko julkaistu runotuotanto.. Noh riittää mainostaminen

---

Päässäni soi: "Brazil theme"
Mieliala : Suhteellisen iloinen
äänimaailma: *klassinen musiikki, syömisen äänet*
lainaus: "Ikuinen routa"
Juoma: Jouluviini

---

Old times

Hymm.. joulu on perinteisesti sukulaisten ja ystävien aikaa. Pikkujouluista ne alkaa.. Vanhojen ystävien muisteleminen. Sukulaiset lähettelevät joulukortteja ja soittelevat lahjatoiveita. Sitä miettii mitä antaisi lahjaksi ystäville, kavereille. Joulutunnelma ei ole vielä saavuttanut minua.. mutta se yllättää aina viimeistään joulupöydässä ellei aikaisemmin.

Vuosia vanhat muistot ajoista jolloin ei ollut kiirettä, ei stressiä. Niitä aina haikailee. Kun pystyi vain pelaamaan frendin kanssa videopelejä huolehtimatta mistään. Yleensä jäätiin yöksikin hetken mielijohteesta ja pelailtiin aamuun asti tai kunnes uni korjasi. Kommentoitiin pelaamista, kilpailtiin paremmuudesta leikkimielisesti. Laatuaikaa parhaimmillaan. Kun pystyi juomaan teetä 8 tuntia ja vain jutella, pelata shakkia, kirjoittaa runoja. Siihen kaikkeen voi palata hetkeksi.. kun käy taas ystävän luona pelaamassa, juomassa teetä ja juttelemassa. Mutta se on vain maistiainen kakusta jota et voi enään syödä allergian takia. Allergia nimeltä kiire.

---

Tunnelma: Taistelukenttä
Päässäni soi: "Kulkuset, Kulkuset..."
Mieliala : blah
äänimaailma: *glögin hörppimisen äänet*
lainaus: "..."
Juoma: Glögi

---