11. marraskuuta 2009

Liftauksen alkeet

Oletko koskaan tuskastellut miten hauskaa olisi käydä jossain päin suomea mutta toteat ettei ole varaa tehdä sitä. Jos et satu omistamaan opiskelijakorttia ja haluat käydä kuopiossa moikkaamassa tuttujasi, joudut pulittamaan 54,40€ yhteen suuntaan eli yli 100€ jos menet junalla. Sossun tuesta se on 25% koko kuukauden varallisuudesta kun perus 2000€ kuukaudessa tienaavan tilipussista vain 5%.

Viime viikonloppuna joensuussa oli tiedossa larppi johon minutkin kutsuttiin. Lähdin torstaina helsingistä kimppakyydillä kuopioon, jossa olin sopinut tapaavani Tuiskun. Yöpaikka oli järjestetty tutun luokse. Kyydin olin metsästänyt kimppa.netistä ja se maksoi 20€. Seuranani minulla oli vanhempi nainen ja ikäiseni tyttö. Jutustelimme aikamme kuluksi aiheesta jos tusinasta, eikä pitkästyminen vaivannut missään vaiheessa. Kyllä minä paljon mielummin noin matkustan kuin jossain aneemisessa bussissa tai tyhjässä junassa. 

Jatkoimme seuraavana aamuna bussilla joensuuhun. Maksoimme liput vähän alle puolenväliin asti. Bussi oli sen verran täynnä ettei bussikuski huomannut kun matkustettiin ilmaiseksi yli puolet matkasta.

Joensuussa meillä oli päivä aikaa viettää aikaa Tuulin ja Peetun kanssa ennen varsinaista peliä. Kiertelimme keskustaa ja hengailimme Peetun vanhempien luona.

Larppauksessa oli mukana päälle neljäkymmentä henkilöä, tapahtuma-alue oli metsän keskellä ilmeisesti jonkinlaisella Rippileirialueella tai vastaavalla.

Haluan tässä vaiheessa mainita larppaajien olevan ehkä tuntemistani ihmistyypeistä mukavinta kastia. He ovat sosiaalisia, ennakkoluulottomia, avoimia ja hauskoja. Keskustella voi laidasta laitaan ilman pelkoa kyllästymisestä. Jokainen tuntuu olevan oma persoonansa. Kaikki larppareita dissaavat saisi heittää metsään heidän kanssaan kolmeksi päiväksi. 

Yhdessäolo oli rennointa mitä tiedän aikoihin. Maanantaina lähdimme kohti iisalmea missä Tuuli ja Tuisku asuvat. Vietin siellä aikaa iltaan asti lähtien sitten takaisin helsinkiin bussilla. Yritykseni ostaa lippu kuopioon pummien loppumatka ei toiminut, koska matkustajia oli hyvin vähän, olihan se iltabussi. Jäin kuopioon yöksi Artun luokse, sama jamppa jonka luona oltiin torstaina.

Tiistaina lähdin hyvin levänneenä juna-asemalle. Kimppakyytejä helsinkiin ei ollut tarjolla sillä hetkellä. Ostin kuopiosta junalipun mikkeliin, se maksoi n. 24 euroa. Tässä tärkeää on ostaa lippu etukäteen ja pitää se muuten piilossa. Helsingissä olin joskus kymmenen jälkeen.

Matka oli mitä antoisin ja maksoi yhteensä 80€ omasta pussistani ruokailut ja muut tarpeet mukaanlukien eli vähemmän, kuin mitä matkat olisivat maksaneet junalla täydellä hinnalla edestakaisin. Iso kiitos kuuluu Tuiskulle, Artulle ja Peetun vanhemmille jotka auttoivat kustannuksissa ja ylläpidossa merkittävästi. Väsymys oli matkan ainoa negatiivinen puoli sekä epävarmuus välillä kyytien suhteen. Liftaukseen tienvarressa en turvautunut kertaakaan, se on viimeinen teko ja yöllä miehenä erittäin epätoivoinen.

Jos aiot liftata, hakeudu bensa-asemille, älä pukeudu mustaan äläkä kulje moottoritien vartta, poliisit noukkii sinut aika äkäseen pois sieltä. Rekkakuskit kuulemma antavat mielellään kyytejä. Pyri aina ennen liftaamista saamaan kimppakyyti tai muita järjestelyjä. Varmista aina nukkumapaikka matkan varrelta sekä kohdekaupungista. Liftaus on loppujen lopuksi arpapeliä jossa pahimmassa tapauksessa löydät itsesi nukkumasta tienposkesta vaatteiden kanssa tai ilman.


Päässäni soi: “Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein pyörää poljetaan”
Mieliala: Iloisen metsässä hyppivä
Äänimaailma: “Arvon tuomari, lapset ovat selvästi syyttömiä isänsä murhaan”, “Kuka salamurhasi kaartilaisen?”, “Aateliset ovat roistoja kaikki”, *kling klang*, *juoksua*, *huutoa*, *selittämättömiä sekoamisia*, “Pelataan ihmissutta”
Lainaus: “Lynkataan joku! -HC-larppausta!”
Juoma: Malibu


6. lokakuuta 2009

Jos elämä olisi kuin mainoksissa..

Juustomainokset:
Asunnossasi asuu keltainen peukalon kokoinen pikku-ukko joka stalkkaa perheesi jäseniä ja saa suurta mielihyvää kun onnistuu viipaloimaan juustoa leivällesi huomaamattasi. Hän on taitava käyttämään teräviä esineitä ja kuumailmapalloa, ole varuillasi!

Deodoranttimainokset:
Suihkautettuasi miehekästä aromia kainaloihisi jokainen vastakkaisen sukupuolen edustaja vähintäänkin ihastuu sinuun ensituoksaisulla viiden metrin päästä ja saa puoliksi orgasmin silmän vinkkauksesta. Lisäksi heistä jokainen yrittää vietellä sinut, raahata lähimpään puskaan/vessaan/hotelliin/hissiin ja hinkkaa itseään sinuun repien vaatteitasi kappaleiksi. Tyttökoulusta saat välittömän ja kivuttoman kuoleman tyttölauman repiessä sinut kappaleiksi tehokkaammin kuin neljä eri suuntiin vetävää hevosta raajoihisi sidottuna.

Jugurttimainokset:
Syöt joka aamu ensimmäiseksi jugurttia. Olet aina yhtä iloinen avatessasi purkin koska tiedät että se ei sisällä lisättyä sokeria tai rasvaa. Keskustelet perheesi kanssa joka aamu miten herkullista tämä rahkamössö onkaan ja kaiken lisäksi terveellistä. Ylistät jugurttia työkavereillesi hehkuttaen miten se teki ihmeitä normaalille ruuansulatuksellesi.

virvoitusjuomamainokset:
Elämäsi on tylsää ja merkityksetöntä. Tunnet itsesi täydelliseksi luuseriksi eikä mikään tunnu kivalta kunnes saat huulillesi sokerista hiilihappovettä. Tuosta hetkestä eteenpäin voit vaikka pyrkiä amerikan presidentiksi, krapula ei paina, helikopterit kuljettavat sinut vaikeista tilanteista erikoisjoukkojen rikkoessa ensin kaiken ympäriltäsi. Astut jaffan ja sateenkaarten värisiin satumaailmoihin silmänräpäyksessä. Aivan kuin olisit vetänyt LSD:tä paitsi parempaa. Henkinen ekstaasisi loppuu juomasi mukana.

Automainokset:
Hypättyäsi autoon huumannut niin sen maagisesta olemuksesta että alat näkemään halluja. Vesipalloja sataa taivaista kiemurrellessasi tyhjässä kaupungissa, muut ihmiset sitovat ilmapalloja autoihinsa niin että ne lähtevät lentoon. Uusi autosi on voittanut jokaisen autotestin numeroykkösenä ja on kaksi kertaa parempi kuin viime vuoden malli. Et pysty lopettamaan hymyilemistä vaikka kuinka itkettäisi.

Hammastahnamainokset:
Hampaasi ovat kuin tietokonepeli johon punaiset tai muun väriset pyöreät leijailevat pahat hiukkaset yrittävät tarttua. Hammastahnan ansiosta bakteerit kimpoilevat hampaistasi koko päivän joka ilman suuntaan kuin mitkäkin metallinpalaset.



Päässäni soi: "Pieni mies..."
Mieliala: Leikkisä
äänimaailma: "Oikeaa oolttermaannii!"
Juoma: jaloviina


29. syyskuuta 2009

Kiitos yhteiskunta

Elämäni tuntuu muuttuvan aina kun sitä vähiten odotan. Vielä viime viikon alussa en osannut sanoa milloin saisin asunnon ja mistä. Tänään tiedän että pääsen muuttamaan luultavasti jo huomenna. Haluan kiittää kaikkia tuttuja/kavereita/ystäviä/läheisiä/virkamiehiä/lääkäreitä jotka auttoivat pääsemään tänne asti. Kolmen kuukauden asunnoton ajanjaksoni on pian ohi.. ja sen mukana katoaa jotain mihin olin jo tottunut.. Elämäntyylini varmasti muuttuu jonkin verran tulevina kuukausina. Ehdin tottumaan epävarmuuteen ja täydelliseen vapauteen mikä tuli mukana.

Haluan erillisessä kappaleessa kiittää erittäin tärkeää henkilöä, jota ilman selviytymiseni ei olisi onnistunut viimeisen vuoden aikana. Sosiaalityöntekijäni Sanna on aina jaksanut kannustaa minua ja ottaa minut vastaan hymyillen, vaikka olisin kussut kahden edellisen kuukauden suunnitelmat. Hänen luokseen on aina ollut mieluisa mennä ja sopia asioista. Sosiaalityöntekijät voisivat olla halutessaan välinpitämättömiä ja vaikeita, mutta Sannan kanssa työskentely on aina ollut kitkatonta. Hänen kauttaan pääsin myös tähän diakonilaitoksen ohjelmaan johon sisältyy asunto. Halusin antaa tämän tunnustuksen, koska en sitä mielestäni ole antanut edellisissä kirjoituksissani. Kiitos Sanna tähän astisesta yhteistyöstä ja ymmärtämisestä!

Olen käynyt iltakursseja Eiran aikuislukiossa muiden opiskelujeni lisäksi. Äidinkielen kursseilta on tarttunut jotain. Mietin tämänkin tekstin pisteitä ja pilkkuja, välimerkkejä, sivulauseita ja rakenteita tuskastustavan paljon.

Asunnottomuus, lukio, amis, runoilu, roolipelaaminen, koodaus.. Kaikki tuovat mieleeni sen miten joudun selittelemään niitä ihmisille välillä etten antaisi itsestäni stereotypian vangitsemaa kuvaa. Ihmiset niin rakastavat lokeroida muita ihmisiä tietyn muotoisiin rasioihin. Runoilijat ovat yliherkkiä, koodausta ja roolipelaamista harrastava on tosinörtti, amis on pinnallinen ja tyhmä, lukiolainen ylimielinen. Lokerointi on mielestäni ihmisen suojavietti. Se estää meitä joutumasta epämiellyttävään seuraan. Pitäisi vain muistaa heittää oletuksilla vesilintua. Vale, suurempi vale, oletus.

Jos kaikki olettamukset ja lokeroinnit minusta pitäisivät paikkansa olisin tällä hetkellä saksalais/italialais/kreikkalainen narkoottinen, yksinäinen, epäonnistunut, herkkä, älykkään oloinen, läheisyyden kipeä runoilijahippipunkkari joka tekee vapaa-ajakseen saksalaisiapornoelokuvia <- eikä mikään ollut hatusta tempaistu olettamus :P

Totuushan on etten välitä huumeista, en ole yksinäinen tai epäonnistunut, enkä varsinkaan tee saksalaisia pornoelokuvia <- tuo oli kyllä enemmän kaverin läppä kuin olettamus itseasiassa. Olen myös täysin suomalainen enkä ole läheisyyden kipeä sielultani. Viihdyn mielelläni niin seurassa kuin yksinkin.

Kävin Teon tupaantulijaisissa. Teo muutti Tampereelle helsingistä tässä kuussa. Ollaan kasvettu samoilla kulmilla. Onnea uuteen kämppään ja nähdään taas ;)

Humn.. tämä blogimerkintä ei taas päättynyt tavalla jota kaavailin, enkä ole täysin tyytyväinen lopputulokseen.


Päässäni soi: "Tämä on big brother"
Mieliala: "Alea Iacta est"
äänimaailma: "Onko teillä opiskelijakorttia? eikö?", "Tänään harjoittelemme pilkkusääntöjä.."
lainaus: "Mäkin alan asunnottomaksi jos sillä saa merinäköalan"
Juoma: Vesi


23. elokuuta 2009

Taiteilijan yöt

Oho! Siitä onkin aikaa kun viimeksi tänne kirjoittelin mutta yhden merkinnän kuukausipolitiikka pysyy, nyt on elokuu ja viime merkintäni oli heinäkuussa. Voisin kertoa teille miten olen elänyt viimeisen puolitoista kuukautta.

Olin kymmenen päivää hakunilassa hoitamassa kahta koiraa emännän ollessa ulkomailla. Isä sattuu asumaan samassa pihassa. Hän vei minua lähes joka päivä baariin laulamaan karaokea ja juttelemaan miehekkäitä.

Kymmenen päivän jälkeisenä iltana päätin lähteä baariin koska en tiennyt mitä muutakaan tehdä. Saman illan aikana tapahtui koneeni katoaminen nro 45435345. Sain sen juuri takaisin ja olen onnellinen.

Seuraavaksi matkani kävi ropeconin satumaahan espoon dipoliin. Suomen suurin roolipelaajien kokoontuminen keräsi tänä vuonna häkellyttävät 4000 iloista nopan heittelijää tai miekan heiluttajaa tai kortin läiskijää. Kolme päivää siellä olivat taas täynnä mahtavia ihmisiä. En ikäväkseni vaan osannut nauttia kaikesta viime vuoden malliin (lue lisää viime vuoden menosta merkinnässä Ropecon 2008). En osallistunut ihmistetrikseen mutta Munchkinin SM kisat ovat perinne.

Ropeconin päätin tyylikkäästi istumalla kumpulan nurmella pienen porukan kanssa..

Kaiken tämän jälkeen olin muutaman päivän toimistolla.. Tein juttuani asunnottomuudesta kunnes OsCamp alkoi.. paikka missä OsGurujen vasikoimat ihmiset muuttuvat kandeiksi ja lopulta guruiksi. Aiheesta enemmän jossain toisessa merkinnässäni. Vietin Campilla yhteensä viisi päivää tutustuen mahtavaan uuteen energiseen kandilihaan (en voinut vastustaa termin "liha" käyttöä ja auta armias jos saat tästä väännettyä jotain kaksimielistä >:( ).

Viimeisenä etappina matkallani kesästä syksyä kohti osallistuin taiteiden yöhön rakkausrunot.fi teltalla runoilijana. Sain runoilla yöhön asti jopa esiintymisteni välissä ja sen jälkeen että alkoi kyllästyttää omatkin runot :D

Minulla olisi materiaalia vaikka kolmeen blogimerkintään mutta ehkä paloittelen tämän tästä kohti poikki ja ajastan muut merkintäni lähitulevaisuuteen ;)

Ai niin.. Sain kirjoitettua kaksi upouutta runoa kiitos erään täysin ihanan henkilön johon tutustuin vastikään. Käykääpäs lukaisemassa Hopeasydän ja Ruu-Susi



Päässäni soi: "Meidän oskussa, meidän oskussa, on viitun monta aamista.. Jaa se kasvaa vaan, jaa se kasvaa vaan, siis kaikki humppaamaan, ykköshumppa kakkos humppa.." (meidän laivassa)
Mieliala : Taitelija kalliosta
äänimaailma: "Kyllä puulämmitteinen sauna on paras", *saunomisääniä*, *naurua*, "Te kaikki olette...", "Jos otetaan vielä niin että seisot tässä ja valo tulee tuolta..", "Seuraavaksi lausun runon nimeltä..."
lainaus: "Ei härvätä rivissä"
Juoma: Aqua


6. heinäkuuta 2009

Olen ollut sokea


Menneet viikot ovat olleet täynnä ikimuistoisia kokemuksia. Olen mennyt Minskun kanssa keskuspuistoon ottamaan aurinkoa, mikään ei rauhoita paremmin kuin oluttölkki, lämmin aurinko iholla ja hyvä seura. Olen ollut terassilla Elenan kanssa, tuskassa Jamesin seurana ja ties missä. Kuin olisin elänyt uudestaan 17 vuotiskesääni jolloin bilettäminen oli jännää. Se tässä olikin vialla.

Hukuttauduin bilettämiseen ja unohdin oman tilanteeni. Sopeuduin liiankin positiivisesti asunnottomuuteen. Enkä nähnyt kun aloin mennä ylikierroksilla bileistä bileisiin. Veljeni herätti minut mainitsemalla että hän on huolissaan musta. Musta tuntuu nyt että olen ollut vastuuton. En ole hoitanut kaikkia asioitani, pitänyt vain hauskaa miettimättä tulevaisuutta. Ymmärrän nyt miksi niin moni vajoaa alkoholismiin silloin kun on vaikeata. Sitä tuntee elävänsä uudestaan kun saa nähdä kaikki kaverit viikosta toiseen. Mulle se oli heikko kohta, en ole moneen vuoteen nähnyt niin paljon ihmisiä näin lyhyessä ajassa. Mun pitää nyt rauhottua ja hoitaa asiani kuntoon.

Se ei tarkoita ettenkö voisi pitää hauskaa! Jätän vain alkoholin vähemmälle. Teen juonti, shakkipelit, lautapelit, roolipelit ja videopelit, aurinko, kävelyt, ateriat, elokuvat ja musiikki ovat parhaiten nautittu ystävien kanssa. Parhaat muistot ovat alkoholittomia. Kuten hengaus pari vuotta takaperin Lauran kanssa. Hengattiin leikkipuistossa ja roikuttiin riipputelineistä, kuvattiin kameralla hauskoja videopätkiä, tarkkailtiin lintuja. Tai ne kymmenet kerrat jolloin pelattiin ystävien kanssa footbagia jossain lähiöpihassa koko päivän.

Mielessäni on pyörinyt mies joka asuu yhdysvalloissa. Hänen kotinsa vieressä on yksinäinen puhelintolppa. Jostain syystä mies on tullut kuuluisaksi puhelintolpastaan ja hän saa tuhansia puheluita päivässä.

Ajattelin hauskana kokeena julkaista puhelinnumeroni netissä (se on loppujen lopuksi pelkkä prepaid) ja katsoa mitä tapahtuu. Luultavasti ei mitään :D mutta koska suuri osa tutuistani ei tiedä nykyistä puhelinnumeroani joka on ollut aika vaihtuvainen päätin kokeilla. Jos joku haluaa siivittää puhelimeni jatkuvaa soimista voi hän laittaa seuraavan ilmoituksen lehteen:

"Eikö sinulla ole mitään tekemistä? Huolestuttavatko yliseuralliset ihmiset sinua? Haluatko puhua jostain turhasta tai vähemmän turhasta. Soita 046 625 2844 ja saat flegmaattisia murahduksia sekä kuivia kliseisiä elämänviisauksia huoliisi."

Jos idea kantaa yhtään hedelmää voin perustaa pian Murahtelevan Flegmatismin kirkon ja alkaa myydä "Murahteleva Flegmatismi pelasti minut" paitoja. Ajatus kutkuttaa mieltäni.

Päätän tähän ylipitkän ja tylsän päiväkirjamerkintäni aikarajoitteiden takia (veli nukkumaan haluaa ja raastan sen hermoja). Tuntuu kuin tämä merkintä poikkeaisi jostain syystä tyylistäni. Hmn... ota ja tiedä.



Mieliala : Kummallisen tylsän omituinen
äänimaailma: "Murahteleva Flegmaatikko, kuinka voin auttaa?" *läpäläpälässynlää*
lainaus: "Me mennään homejuustojunalla"
Juoma: Pride

17. kesäkuuta 2009

Elämäni päivitys

Olen nyt puolitoista kuukautta ollut ilman asuntoa, synkästi ajatellen asunnottomana. Synkkyys voisi niellä minut kokonaan jos ajattelisin kaikkia ongelmiani liikaa. Mutta tässä on paljon hyvää joka pitää minut pinnalla. Jokainen päivä on uusi lukunsa, tapaan paljon enemmän ystäviäni ja tuttuja. Herätessä miettii sellaisia asioita kuin että miten viettäisi päivänsä, mistä hankkii vatsan täyteen ja minne menee illalla. Ne asiat eivät todellakaan ole selviö minulle.

Vaikka voisin luultavasti viettää viikkoja jonkun hyvän ystäväni luona en pystyisi siihen. Kukaan ei halua katsoa pummia pidemmän päälle, vaikka kuinka ystävä. Näin koen itse. Siksi en halua viettää jonkun nurkissa kauempaa kuin pari päivää. Voisi kuvitella että se on jonkinlaista kunniaa ja kunnioitusta toisen omaa kohtaan.

Jonain päivinä en jaksa nousta sängystä. Väsymys on jokapäiväistä jostain syystä. En tiedä johtuuko se stressistä vai mistä. Mutta kuten sanoin, en halua ajatella tätä synkästi.

Asiat ovat menemässä raiteilleen, velaton elämä ja asunto häämöttävät jo tunnelin päässä. Siitä olen kiitollisuuden velassa ystävilleni ja muille lähellä oleville ihmisille jotka ovat tukeneet minua.

Sitä osaa ajatella maailmaa vähän eri tavalla kun saavuttaa aallonpohjan. Tajuaa ettei selittelyt auta tosiasioiden edessä. Huonomminkin voisi mennä, mutta tämä on tähän astisen elämäni aallonpohja. Nykyään on kummasti taas aikaa vain kävellä ulkona, ihastella taivasta ja luontoa. Miettiä kaikkia ystäviä, tuttuja ja yhteisiä muistoja.

Vietän köyhän taiteilijan elämää. Päivät kävelen hoitamaton ihokarvoitus valtoimenaan ympäri stadia ja viikonloppuisin biletän vähillä rahoillani :D ehkä hieman kärjistetysti. Katson puistolassa X-fileitä, pelaan kalliossa The Simssiä ja käyn aamuisin pasilassa juomassa kahvia ja lukemassa hesarin jos herään. Käyn ilmaistapahtumissa, juttelen feissaajien ja munkkien kanssa kampissa. Kyllä tämä edellisen elämäntapani voittaa, se sisälsi pelkän dataamisen likaisessa huoneessa päivästä toiseen.


Päässäni soi: "Milla hei sun täytyy muuttuu, sun elämältäs suunta puuttuu..."
Mieliala: Iloinen (ainakin niin kauan kun en ajattele liikaa)
äänimaailma: "Osta siunattuja hedelmiä", "Kiinnostaako teitä luonnonsuojelu", "ZZZzzz"
lainaus: "Millon sä oikein valvot?"
Juoma: Kallion hienot oluet
Tunnelma: Assemblage 23 - Away


13. toukokuuta 2009

Elämän kotipihalla

Näin aurinkoinen päivä on hieno aloittaa täysin nukkumattomana. Asioita pitäis hoitaa tänään tuhat. Kävelin lapsuuden ympäristössäni itä-pasilassa ja yhtäkkiä kaikki muistui mieleeni.

Muistatko kun leikit kotipihallasi päivät pitkät veljesi/siskosi/bestiksesi kanssa? Kuinka keräsitte voikukkia äidille ja leikitte muurahaisten kannalta tuhoisia leikkejä suurennuslasin tai jonkin muun tuomiopäivän vempaimen kanssa. Sorkitte kastematoja käsissänne kun ne tuntui niin eksoottisilta. Puhalsitte saippuakuplia ja seurasitte minuutteja isoimpia niistä toivoen etteivät ne ikinä puhkeaisi. Keinuitte tuntikausia pihan keinuissa kilpaillen kuka saisi kovimmat vauhdit. Välillä naapurin Heikki tuli antamaan vauhtia. Olitte kuurupiiloa, kirkonrottaa ja hippaa. Tuijotitte helikoptereita sekä suihkulentokoneita jotka lensivät pihan yläpuolella. Huusitte vanhempienne parvekkeille mehupyyntöjä. Pyöritte pyörillä kilpaa pihan ympäri. Koko maailma oli pieni pihapiiri, kioski ja kauppa.

Paljon on muuttunut niistä ajoista, olisi tyhmän näköistä enää keinua tuntikausia tai tuhota muurahaisyhdyskuntia. Jotain on silti samaa. Toivomme edelleen etteivät isoimmat kuplat puhkeaisi elämässämme. Kilpailemme siitä kuka lentää keinusta pisimmälle. Välillä naapurin Heikit antavat vauhtia. Tuijotamme taivaalle nähdäksemme siellä jotain jännää. Leikimme toistemme kanssa isoa kuurupiilo leikkiä. Huudamme kavereita mehulle. Koko maailma on silti pieni piiri jonka tunnemme. Toivottavasti saatte näistä vertauskuvista jotain irti :D

Pienenä pihalla emme ymmärtäneet kuinka paljon kaikki tulisi muuttumaan, kuinka ne viattomat päivät määräisivät tulevaisuuttamme. Miten mitään sen aikaista emme voisi kokea myöhemmin. Kyllä me vielä pääsemme leikkimään murkkujenkin kanssa.. Tosin nämä murkut huutavat ja tykkäävät olla kanssamme eri mieltä. Ne vaativat viikonloppurahaa ja trendivaatteita.

Ympyrä sulkeutuu samoin kuin lievästi oudon mallinen ja makuinen merkintänikin :D



Päässäni soi: Piiri pieni pyörii..
Mieliala : Muurahaisten massatappoleikki
äänimaailma: "vrum vrum", "kohta se puhkee", "Äiti tuu parvekkeelle, täällä huutaa Tooni", "Hippa!", "korkeemmalle, kovempaa, jeee!"
lainaus: "mulla oli jotain fiksua tähän.."
Juoma: Kahvi maidolla ja kahdella sokeripalalla <3


3. toukokuuta 2009

Pako todellisuudesta ryyppyjuhliin

Onnistuin osallistumaan valtakunnalliseen ryyppyjuhlaan nimeltä vappu ^^ suuri kiitos siitä äidille joka heitti nollaa paistavalle tililleni juhlarahat. Olen tavannut viimeisen viikon aikana poikkeuksellisen paljon samalla aallonpituudella olevia ihmisiä. Sain kokea Eiran kauniin arkkitehtuurin, joka todella inspiroi minua. Voisin kertoa enemmänkin eirasta ja sen uusrenesanssisesta tyylisuuntauksesta mutta haluan siirtyä vappuun.

Vappuni alkoi torstaina. Vietin alkuillan esplanadilla vanhojen ystävieni kanssa. Myöhemmin illalla lähdin hengaamaan uudempien ystävien kanssa. Saimme idean lähteä legendojen alkujuurille DTM:ään. Matkalla tuli kuitenkin twisti. Löysimme nuorehkon tytön joka oli suhteellisen huppelissa eikä näyttänyt selviävän omin voimin. Autoimme hänet kavereidensa tykö. Aikaa episodiin kului n. 2 tuntia. Päätettiin lähteä nukkumaan. Reissun saldo oli krapula, kadotettu kaulahuivi ja rikkoutunut viinapullo.

Lauantaina eli eilen menin samojen ystävien kanssa kotibileisiin. Katsottiin Suomi-Valkovenäjä matsia alkuillasta. Kirosanojen ja suuren pettymyksen jälkeen siirryimme puhumaan pienellä porukalla kaikenlaista. Sivusimme aiheissamme kaiken seksuaalisuudesta filosofiaan. Osasyynä voidaan pitää kahta juomapeliä joita harrastimme. Ilta ei ottanut loppuakseen. Löysimme itsemme laulamasta aamulla karaokea klo kahdeksalta muiden nukkuessa. Saldona ei krapulaa ja uusia tuttavia.

Tänään on pakkauspäivä.. again. Muutto ei ole edennyt suunnitelmien mukaan muuttoauto hankaluuksien takia. Löysin uuden bändin mitä kuunnella fanaattisesti seuraavat viisi vuotta.

Suoraan sanoen nykyinen tilanteeni ahdistaa vaikka aallonpohjalla ollaan, silti voidaan upota syvemmälle. Yritän karkottaa ahdistusta laulamalla lauluja. Jos kuulet sateenkaaren tuolla puolen laulettavan hiljaisella äänellä.. olet luultavasti juuri törmännyt minuun.

Asunnottomuus ei yksinänsä ahdista, vaan kaikkie asioiden summa.

Suokaa anteeksi hieman vähemmän lennokas blogimerkintä, en ole leikkituulella. Joku toinen kerta sitten.



Päässäni soi: "Same old same old rainbow"
Mieliala : "Ei saa ahdistaa.. ei saa ahdistaa.."
äänimaailma: "Blablablabla" "Aivan niin, olen täysin samaa mieltä", "Luulen että se johtuu", "Mitä mieltä olet tuosta rakennuksesta?"
lainaus: ""
Juoma: Viina


6. huhtikuuta 2009

Raivostuttava jugurtti

Oletteko nähneet Vitalinea jugurtti mainoksia? se rasvaton sokeriton mauton seitsemän prosenttia sokeriin verrattavia aineita sisältävä maustettu piimä? btw en välitä miten jugurtti kirjoitetaan oikein.

Mainoksessa äiti ja ilmeisesti tytär hengaa keittiössä ja äiti on just vetämässä vitalinea jugurttia. Jos oikein muistan tytär sanoo jostain syystä jotain tyyliin "Äiti, taidat todella rakastaa vitalinea". Varsinainen keskustelun aloitus. Sen voisi tulkita "Olen noteerannut kun ahmit tota joka päivä, taidat todella pitää siitä senkin ahmatti".

Noh äiti vastaa sitten "Rakastan hyviä makuja, mutta jos vuodet tuovat lisää kiloja.. Niistä on vaikea päästä eroon." ...ja sitten tulee se väliosa jossa muistutetaan ettei tuotteessa ole lisättyä sokeria eikä rasvaa. Äidin lauseen voisi myös ymmärtää "Vedän tätä joka aterialla ja niiden välissä koska rakastan tätä niin paljon, kuin hyvää juustoa. Pelkään lihovani muodottomaksi koska olen kehittänyt riippuvuuden aktiviaan." Lauseen tosiaan voi ymmärtää että äiti pelkää vitalinean aiheuttavan lisäkiloja jos vähän vääntää.

Koko mainoksen pointti tuntuu olevan "Älä enää tunne huonoa omatuntoa epäterveellisistä elämäntavoistasi. Ryystä litra vitalineaa päivässä ja voit mussuttaa suklaata sokerihumalaan asti everyday." Jugurtti ei ole mikään elintärkeä tarve tai hyötytuote. Se on periaatteessa samassa kategoriassa suklaan ja jäätelön kanssa.

Toinen samanlainen mainos on Danio rahkatuote.. Siinä pikkunälkänukke rienaa urheilua katsovaa miestä. Mies tarttuu pöydällä olevaan Danioon ja alkaa syömään sitä. Pikkunälkä vajoaa sohvan uumeniin. Ei sellanen pikkupurkki sammuta kenenkään pikkunälkää.. ja kuka mies syö rahkaa katsoessaan lätkää?

Jos jotain hyötyä näistä mainonnan hirviöistä pitää löytää niin ne antoivat minulle idean miten kuolla hitaasti ja tuskallisesti. Kun seuraavan kerran olen jonkun tytön kanssa shoppaamassa ja hän sovittaa jotain vaatekappaletta kysyen "Näytäks mä lihavalt tässä?" voin sanoa "Hieman, mutta ei hätää, vedä litra vitalineaa niin laihdut"..

Miksei totuutta ja zero harkittua murhaa?

Tää oli taas tällanen ihme blogimerkintä jossa viisastelen päättömästi nipottaen pienistä asioista. Asioiden ylenpalttinen kärjistäminen, väärin tulkitseminen.. Hieno tapa päästää sisäinen ego ja paine irti sekä kasvattaa hetkellisesti digitaalista miehisyyttäni.



Päässäni soi: "Juicen nimettömät kappaleet"
Mieliala : "Antimaterialisoitunut näsäviisas"
äänimaailma: "subin mainokset" *kaukosäätimen heittelyä* *veli* *nykivä jalka*
lainaus: "..."
Juoma: kylmä olut


10. maaliskuuta 2009

Pulut appelsiinipedillä

Kuukausittaisen merkintäni aika jälleen. Nettini on edelleen poikki. Ajattelen usein mitä kirjoittelisin tänne siirtyessäni paikasta toiseen kaupungissa. Välillä mietin miten hienoa olisi kirjoittaa mietiskely pulujen elämästä, toisinaan pohdin jotain suuria kysymyksiä ja sanamuotoja. Joskus hallusinoin etten kirjoita tänne tarpeeksi kolumnimaisesti. Mutta kaikkia pään ääniä ei tarvitse kuunnella *hermostunutta naurua*

Ajattelin satuilla tämän kappaleen täyteen tarinaa siitä miten aloin kirjoittamaan asioita. Se vain ei ole kovin kiintoisa tahi hauska loru. Näin lyhyesti aloitin kirjoittamisen kahdeksannella luokalla. Kirjoitin humoristisia A4 kokoisia tarinoita meidän luokastamme. Pilkkasin kaikkia tasapuolisesti. Näin jälkeenpäin voisi ajatella että se oli ovela tapa päästää kaikki sammakot suusta. Sitten sitä hairahtui runoilemaan ja kirjoittamaan blogia yhdeksännellä. Hymm.. En keksi mitään hienoa tämän kappaleen loppuun joten pakenen tähän lauseeseen.

Luin muuten juuri lainauksen lehdestä toissapäivänä.. siinä oli jotain tyyliin "Ennen lama-aikaa turun torilla ei ollut puluista pulaa, pula-ajan alettua niitä ei näkynyt missään". Eli jos et näe puluja kaupungilla tiedät että lama on tullut, äläkä ota vastaan kutsua jos opiskelijaystäväsi kutsuu sinua syömään "eksoottista kananpoikaa appelsiinikastikkeessa". Siinä vasta liikeidea.. alkaisi myymään purkitettua pulua, varmasti menisi kaupaksi näinä inflaation aikoina.

Tästä on tulossa nyt jo vähän liian pitkä joten lisään pakolliset läpinät tähän loppuun.



Päässäni soi: "What is love" (again)
Mieliala : väsynälkäblank pirtelö kiiitoos
äänimaailma: "Herra puheenjohtaja, ehdottaisin..", "Kuten kaaviossa 39 näemme..", "Päänsärky..", *klapklapklap*, *kikakika*, *töks, töks, töks*
lainaus: "nää sun merkinnät pelottaa mua aina :D"
Juoma: Vodka


14. helmikuuta 2009

Siivet ajan

Aika rientää siivillä, ja minulla on vain räsät lenkkarit.. Hyvät ihmiset.. Kännykkäni ei ole toiminnassa enkä pääse nettiin säännöllisesti. Voitte ottaa minuun yhteyttä parhaiten joko sähköpostitse osoittesiin
toni.nurmi@osku.info
mad_doc111@hotmail.com
nurmi.toni@student.hbc.fi

tai facebookin kautta, tosin se on prioriteettilistallani viimeisenä.

Ei ole paljoa kerrottavaa tällä kertaa. Olen ohjelmoinut taas tylsyyttäni.. Ilman kännykkää ja nettiä on vaikea tavata ihmisiä. Olen erittäin pahoillani etten voi lähettää teille hyville ystäville tätä tekstiviestinä..

Hyvää ystävänpäivää kaikille rakkaille ystävilleni!
Tässä runo jonka kirjoitin ajatellen ystävyyttä




Päässäni soi: Sekava ajatusmaailma
Mieliala : Unelmien sielunmessu
äänimaailma: *Kruuh kruuh*
lainaus: ""
Juoma: Purujäätee


11. tammikuuta 2009

ensimmäinen yhdettätoista

Näin se kuulkaas on et meitsi on nyt laillisesti inhottavan vanha, 20 vuotias. Jos satun tapaamaan pikkulapsia jotka ei osaa vielä laskea kunnolla niin mun on pakko näyttää kaikki sormeni kahdesti kertoakseni ikäni x_x 

Hyvä puoli tässä on että rakastamani nautintojuoman salmiakkikossun saa nyt 32 volttisena 19 sijaan.. muistinkohan oikein.. doesn't matter. Toinen positiivinen asia liittyy englanninkieleen, nyt voin sanoa ytimekkäästi "I'm twenty years old" enkä "..nineteen years old" mwahaha, mikä elämää helpottava asia. 

11 on aina ollut onnen lukuni, toivon että vuoden ensimmäinen 11 päivä ei pettäisi minua tänäkään vuonna.. mutta, rahani ovat loppu enkä tiedä miten juhlistaisin asiaa.. Haluaako joku kutsua minut baariin omalla kustannuksellaan? :D haluan muistuttaa ettei kommentointi vaadi minkäänlaista rekisteröitymistä. 



Päässäni soi: "Happy birthday too you"
Mieliala : "wannabe sokerihumala"
äänimaailma: Baari mielessäni
lainaus: "Se piilottelee hiustensa alla sieniä ja popsii niitä kun et näe"
Juoma: 32 prossanen salmiakkikossu o/


1. tammikuuta 2009

Vuosi 2008, Rest In Peace

Uusi vuosi tuli ja meni. "Märkien kuukausien" loppupuolella siis mennään. Ne muodostuvat pikkujouluista, ylioppilasjuhlista, joulusta, vuoden vaihteesta synttäreistä. Indeed, vielä kymmenen teinipäivää ja sitten ollaan niin nuorta aikuista. En vielä tiedä miten juhlistan päättyvää periodia elämässäni. Kahteenkymmeneen vuoteen on mahtunut niin paljon kaikkea paskasta platinaan. Ajattelin näin hetken johdosta rikkoa kirjoitukseni dynaamisuuden ja luetella elämäni vuosia tiivistettynä:

  • 89-93 Ihan kuin kukaan muistaisi karpaloakaan elämänsä ensimmäisestä neljästä vuodesta. Silloin opetellaan ihmiseksi ihan peruskaavan mukaan. Asuin töölössä puutalossa
  • 94-95 Muutin pasilaan. Olin tarhassa, Tutustuin kahteen tulevaan hyvään nykyiseen ystävääni. Tönin muita lapsia pulkkamäessä.
  • 96-05 Lapsuuden kultaiset vuodet ja niistä kasvaminen. Elämäni ikimuistoiset hetket ja parhaat muistot. Kiinnostun runoilusta, roolipelauksesta, teestä, filosofiasta ja kaikesta muustakin turhasta, hylkään postimerkit. Esitän strippiqlubin vetäjää ylä-asteen näytelmässä. Ne vuodet joita aina haikaillaan. Lista voisi jatkua loputtomiin..
  • 05-06 Viimeinen suuri henkinen kehityskausi tähän mennessä
  • 2007 Elämä muuttuu
  • 2008 Se muuttuu liikaa

Jaa sitten voisin höpistä vielä uudesta vuodesta.. Parhaiten sen viettää ystävien ja kavereiden kanssa. Siitä hetkestä kun saavut paikalle juhlajuomasi kanssa.. Siihen hetkeen kun heräät samojen kamujen kanssa seuraavana aamuna. Siihen haluaisi jäädä ikuisuuksiin. Kun kävelet poispäin muista kylmyyden syleilyssä katsoen viimeisiä auringon säteitä.. Ja muistat..

..Kuinka laulettiin karaokea
..Syötiin juustohampurilaisia
..Kun kitattiin boolia
..Miten pidettiin huolta boolin uhreista
..Sen hiljaisen aamuhetken mannerheimintien varrella istuen kylmällä kivisellä portaalla katsellen taloja lipovia auringon säteitä.

Tyhjyys valtaa mielesi hetkeksi.



Päässäni soi: "Se yksi laulu musikaalista jota en muista"
Mieliala: Semiväsymasis
äänimaailma: *Kling kling* "Rrakkaus on lumivalkoinen, en mä osaa tätä!", "Onko sul paha olo?", "Se sammuu ihan just", "Ota pari kofeiinitablettia..."
lainaus: "Nukuin siinä jalkojen alla.."
Juoma: Mansikkabooli mansikoiden kanssa