Ei ärsyttävää retorista kysymystä tällä kertaa. Ei repäisevää alkua eikä hienon soljuvaa tekstiä. Ei rakennetta eikä rajoitetta kuinka paljon “Ei” sanaa voin toistaa tässä kappaleessa. Voin käyttää sanaa “mietin” ja persoonaa “minä” sekä lausahduksia “minun mielestäni” niin paljon kuin sielu sietää. Tämän vapauden tunteen olin jo unohtaa kunnes yhtenä päivänä tajusin etten enää nauttinut tämän blogin kirjoittamisesta yhtä paljon kuin ennen. Ymmärsin myös mistä se johtui. Olin hukannut päämääräni. Tämän tekstin tarkoitus on muistuttaa minulle itselleni niistä päämääristä jonka takia kirjoitan blogia.
Blogini ei ole tirkistelyikkuna elämäni tapahtumiin, ei wannabekolumni eikä angstisen teinin raapustus. Tämä on ikkuna minulle tutkia itseäni, arvojani ja pohtia elämääni tavalla jota en mitenkään muuten pääse nykyisessä kiireellisessä elämäntyylissäni toteuttamaan. Jos joku muu pitää siitä ikkunasta, on se minulle samantekevää, nämä tekstit on tarkoitettu minulle.. En pistä pahakseni jos joku lukee niitä. Pidän siitä ajatuksesta että joku lniin tekee, se tuo pohdintaani sellaista laatua ja sisältöä jota en voisi saavuttaa yksityisellä päiväkirjalla. Minun on luotava tekstiä joka sopii päivänvaloon, silloin voin itsekin katsoa sitä jälkeenpäin helpommin.
Muut ihmiset voivat päätellä tekstistä mitä haluavat. Joillekin se voi olla vilahdus ajatuksistani, ovi pääni sisälle, toisille pelkkä tylsä blogi muiden joukossa. Mutta nyt taidan muodossa tai toisessa toistaa sanomaani. En välitä tällä kertaa.
Voin kirjoittaa millä tyylillä ja miten haluan, mistä haluan. Voin hahmotella unelmiani, kertoa päivästäni, vinkua kurjaa oloani, kuvailla omituista onnen tunnetta, hehkuttaa mitättömiä tapahtumia, olla omituisen positiivinen, esitellä perjantaitani, kehua outoja elokuvia, vaahdota jugurtista, kiittää yhteiskuntaa ja tuputtaa järjettömiä merkintöjä.. Niin kauan kun pysyn hyvän maun rajamailla ja uskon siihen mitä kirjoitan.
Valehtelen muuten tämän merkinnän päiväyksen helmikuulle, SE ON VAIN KAKSI PÄIVÄÄ MYÖHÄSSÄ!!!1111 Kirjoitan tätä väsyneenä ja nautin siitä että pystyn siihen niin pitkän tauon jälkeen. Kuin olisin syntynyt kirjoittajana itsibitsisti uudestaan.
En edes aio oikolukea tätä tai käydä rakenteellisia heikkouksia, mussuttakaa tekstini sellaisenaan (tällä kertaa).
Päässäni soi: Aamutunnelma
Mieliala: Välinpitämättömän iloinen ja röyhkeä
äänimaailma: *Kynnen vääntyminen näppäimellä* *Hymyn tuoma kuulematon myhäily*
lainaus: "Olettamus on kaikkien virheiden emo"
Juoma: Coffeed Battery
Tekstit
