Pulut appelsiinipedillä

Kuukausittaisen merkintäni aika jälleen. Nettini on edelleen poikki. Ajattelen usein mitä kirjoittelisin tänne siirtyessäni paikasta toiseen kaupungissa. Välillä mietin miten hienoa olisi kirjoittaa mietiskely pulujen elämästä, toisinaan pohdin jotain suuria kysymyksiä ja sanamuotoja. Joskus hallusinoin etten kirjoita tänne tarpeeksi kolumnimaisesti. Mutta kaikkia pään ääniä ei tarvitse kuunnella *hermostunutta naurua*

Ajattelin satuilla tämän kappaleen täyteen tarinaa siitä miten aloin kirjoittamaan asioita. Se vain ei ole kovin kiintoisa tahi hauska loru. Näin lyhyesti aloitin kirjoittamisen kahdeksannella luokalla. Kirjoitin humoristisia A4 kokoisia tarinoita meidän luokastamme. Pilkkasin kaikkia tasapuolisesti. Näin jälkeenpäin voisi ajatella että se oli ovela tapa päästää kaikki sammakot suusta. Sitten sitä hairahtui runoilemaan ja kirjoittamaan blogia yhdeksännellä. Hymm.. En keksi mitään hienoa tämän kappaleen loppuun joten pakenen tähän lauseeseen.

Luin muuten juuri lainauksen lehdestä toissapäivänä.. siinä oli jotain tyyliin "Ennen lama-aikaa turun torilla ei ollut puluista pulaa, pula-ajan alettua niitä ei näkynyt missään". Eli jos et näe puluja kaupungilla tiedät että lama on tullut, äläkä ota vastaan kutsua jos opiskelijaystäväsi kutsuu sinua syömään "eksoottista kananpoikaa appelsiinikastikkeessa". Siinä vasta liikeidea.. alkaisi myymään purkitettua pulua, varmasti menisi kaupaksi näinä inflaation aikoina.

Tästä on tulossa nyt jo vähän liian pitkä joten lisään pakolliset läpinät tähän loppuun.

---

Päässäni soi: "What is love" (again)
Mieliala : väsynälkäblank pirtelö kiiitoos
äänimaailma: "Herra puheenjohtaja, ehdottaisin..", "Kuten kaaviossa 39 näemme..", "Päänsärky..", *klapklapklap*, *kikakika*, *töks, töks, töks*
lainaus: "nää sun merkinnät pelottaa mua aina :D"
Juoma: Vodka

---