Että on hauskaa aloittaa blogikirjoitus retorisella roskakysymyksellä, jolla ei ole mitään muuta virkaa kuin herättää kiinnostusta:; “Ohjenuorat elämässäni”. Jaan nyt (joidenkin mielestä) selvästi utopistisen näkemykseni tietystä käyttäytymisestä kanssanne. Ken nauraa, naurakoot. Ihmisten latelemat säännöt harvemmin hetkauttavat omiani. Esittelen teille seuraavaksi aivan liian pitkän “Toniketin” : Asioita joita vältän toteuttasta omakohtaisesti:
Minun aivojeni mielihyväkeskusta etanoittavat henkilöt, jotka seisovat rullaportaissa vasemmalla puolella jutustellen mukavia vierustoverinsa kanssa välittämättä niistä viidestä ihmisestä takanaan, joilla saattaisi olla kiire vaikkapa työpaikkahaastatteluun. Etanapopulaatiota minun osaltani lisää myös, jos liikun minua paljon lyhyemmän henkilön kanssa; menen rullaportaisiin, tämä luo ajatuskatkon minulle, koska emme pysty keskustelemaan samassa ajan ja paikan häiriintymässä.
Suomalainen kulttuuri vieraiden suhteen tuntuu olevan häiritsevän usein päin helvettiä. Kun vieraillaan jossain, odotetaan, että isäntä tai emäntä pitävät huolen kaikesta. Emme halua todistaa mitään hermoromahduksia tai perheriitoja. Jos jotain pitää tehdä, kuten siivota jälkiä, niistä voisi huomauttaa kohteliaasti ja hienovaraisesti ilman molemminpuolista huonoa oloa, jossa toinen miettii: “oonko mä sen mielestä niin huonokäytöksinen” ja toinen: “loukkaantukohan toi kun otin puheeksi”.
Kun on aika lähteä, siitä voi vihjaista perinteisellä “Alkaa olla myöhä” tai “Me mennään kohta nukkumaan” tai jotain muuta tarpeeksi selkeää. Jos vierailun loppumisajankohta on epäselvä vaikkapa siksi, että vieraat ovat jo yöpyneet yön tai kaksi, niin kannattaa ihan suoraan sanoa milloin vierailuaika on ohi. Johdonmukaisuus isäntäväen puolelta on kaiken a ja o. Vieraat ovat toisten kotona omasta tahdostaan isäntäväkeä näkemässä. Vieraat luottavat, että isäntäväki on reilua ja vieraanvaraista, ja luo tietynlaisen velan joka voidaan maksaa takaisin, kun he vastavierailevat.
Vanhan viisauden mukaan uskonto ja seksi jäävät makuuhuoneeseen aamulla. Erittäin hyvä sääntö muistaa. Mikään ei luo paremmin epämieluisaa olemuksen tasoa kuin toisen vaahtoaminen uskonnostaan ja yritykset vakuuttaa toinenkin uskomaan omalla tavallaan. Usko ja sen olemassaoleminen on jokaisen yksityisasia. Toiset kertovat siitä avoimesti ja toiset eivät halua ottaa sitä lainkaan esille.
Vahvat lausunnot politiikasta, ihmisroduista tai muusta vastaavasta casual talkissa saavat ihmisen näyttämään tyhmältä. Jos todella vihaat ihmisryhmää x tai kannatat raiskaajien välitöntä tappamista, pidä se omana tietonasi. Moiset lausunnot voivat herättää mielipahaa ja suuttumusta, jopa ahdistusta toisessa. Kapeamielisyys ja toisten ihmisten demonisointi osoittaa ajattelemattomuutta ja kyvyttömyyttä samaistua muihin. Hitlerkin oli vain ihminen joka halusi tehdä oikein, ei mikään saatanan uudellenmuotoutuma vaan taitava ja älykäs poliitikko joka toteutti kyseenalaista arvomaailmaansa. Kiitos äskeisen lauseen pääsen varmasti supon seurantalistalle ja jos ikinä astun isoon politiikkaan huutavat lehdet kurkut suorina “Toni pitää Hitleriä ok tyyppinä!”.
Tässä blogimerkinnän viimeisessä kappaleessa haluan mainita etten tuomitse ihmisiä jotka toimivat edelle mainitun ristiriitaisen toniketin vastaisesti. Nämä ovat vain oman arvomaailmani heijastuksia sanoina. Se ei ole mikään säännöstö jota olettaisin muiden tai itseni noudattavan. Ennemminkin koodisto jonka suuntaviivoja seuraamalla etanapopulaatio aivoissani pysyy minimissään.
Päässäni soi: “I’am the rain, falling down to you”
Mieliala: Katkonainen, epäpysyvä, epäetana
Äänimaailma: *NO, YES, YEEESS, We Did it” *Wii ohjain putoaa lattialle”
Lainaus: “I asked glass of just ice, not justice”
Juoma: Olvi
Tekstit
