Elämän kotipihalla

Näin aurinkoinen päivä on hieno aloittaa täysin nukkumattomana. Asioita pitäis hoitaa tänään tuhat. Kävelin lapsuuden ympäristössäni itä-pasilassa ja yhtäkkiä kaikki muistui mieleeni.

Muistatko kun leikit kotipihallasi päivät pitkät veljesi/siskosi/bestiksesi kanssa? Kuinka keräsitte voikukkia äidille ja leikitte muurahaisten kannalta tuhoisia leikkejä suurennuslasin tai jonkin muun tuomiopäivän vempaimen kanssa. Sorkitte kastematoja käsissänne kun ne tuntui niin eksoottisilta. Puhalsitte saippuakuplia ja seurasitte minuutteja isoimpia niistä toivoen etteivät ne ikinä puhkeaisi. Keinuitte tuntikausia pihan keinuissa kilpaillen kuka saisi kovimmat vauhdit. Välillä naapurin Heikki tuli antamaan vauhtia. Olitte kuurupiiloa, kirkonrottaa ja hippaa. Tuijotitte helikoptereita sekä suihkulentokoneita jotka lensivät pihan yläpuolella. Huusitte vanhempienne parvekkeille mehupyyntöjä. Pyöritte pyörillä kilpaa pihan ympäri. Koko maailma oli pieni pihapiiri, kioski ja kauppa.

Paljon on muuttunut niistä ajoista, olisi tyhmän näköistä enää keinua tuntikausia tai tuhota muurahaisyhdyskuntia. Jotain on silti samaa. Toivomme edelleen etteivät isoimmat kuplat puhkeaisi elämässämme. Kilpailemme siitä kuka lentää keinusta pisimmälle. Välillä naapurin Heikit antavat vauhtia. Tuijotamme taivaalle nähdäksemme siellä jotain jännää. Leikimme toistemme kanssa isoa kuurupiilo leikkiä. Huudamme kavereita mehulle. Koko maailma on silti pieni piiri jonka tunnemme. Toivottavasti saatte näistä vertauskuvista jotain irti :D

Pienenä pihalla emme ymmärtäneet kuinka paljon kaikki tulisi muuttumaan, kuinka ne viattomat päivät määräisivät tulevaisuuttamme. Miten mitään sen aikaista emme voisi kokea myöhemmin. Kyllä me vielä pääsemme leikkimään murkkujenkin kanssa.. Tosin nämä murkut huutavat ja tykkäävät olla kanssamme eri mieltä. Ne vaativat viikonloppurahaa ja trendivaatteita.

Ympyrä sulkeutuu samoin kuin lievästi oudon mallinen ja makuinen merkintänikin :D

---

Päässäni soi: Piiri pieni pyörii..
Mieliala : Muurahaisten massatappoleikki
äänimaailma: "vrum vrum", "kohta se puhkee", "Äiti tuu parvekkeelle, täällä huutaa Tooni", "Hippa!", "korkeemmalle, kovempaa, jeee!"
lainaus: "mulla oli jotain fiksua tähän.."
Juoma: Kahvi maidolla ja kahdella sokeripalalla <3

---

Pako todellisuudesta ryyppyjuhliin

Onnistuin osallistumaan valtakunnalliseen ryyppyjuhlaan nimeltä vappu ^^ suuri kiitos siitä äidille joka heitti nollaa paistavalle tililleni juhlarahat. Olen tavannut viimeisen viikon aikana poikkeuksellisen paljon samalla aallonpituudella olevia ihmisiä. Sain kokea Eiran kauniin arkkitehtuurin, joka todella inspiroi minua. Voisin kertoa enemmänkin eirasta ja sen uusrenesanssisesta tyylisuuntauksesta mutta haluan siirtyä vappuun.

Vappuni alkoi torstaina. Vietin alkuillan esplanadilla vanhojen ystävieni kanssa. Myöhemmin illalla lähdin hengaamaan uudempien ystävien kanssa. Saimme idean lähteä legendojen alkujuurille DTM:ään. Matkalla tuli kuitenkin twisti. Löysimme nuorehkon tytön joka oli suhteellisen huppelissa eikä näyttänyt selviävän omin voimin. Autoimme hänet kavereidensa tykö. Aikaa episodiin kului n. 2 tuntia. Päätettiin lähteä nukkumaan. Reissun saldo oli krapula, kadotettu kaulahuivi ja rikkoutunut viinapullo.

Lauantaina eli eilen menin samojen ystävien kanssa kotibileisiin. Katsottiin Suomi-Valkovenäjä matsia alkuillasta. Kirosanojen ja suuren pettymyksen jälkeen siirryimme puhumaan pienellä porukalla kaikenlaista. Sivusimme aiheissamme kaiken seksuaalisuudesta filosofiaan. Osasyynä voidaan pitää kahta juomapeliä joita harrastimme. Ilta ei ottanut loppuakseen. Löysimme itsemme laulamasta aamulla karaokea klo kahdeksalta muiden nukkuessa. Saldona ei krapulaa ja uusia tuttavia.

Tänään on pakkauspäivä.. again. Muutto ei ole edennyt suunnitelmien mukaan muuttoauto hankaluuksien takia. Löysin uuden bändin mitä kuunnella fanaattisesti seuraavat viisi vuotta.

Suoraan sanoen nykyinen tilanteeni ahdistaa vaikka aallonpohjalla ollaan, silti voidaan upota syvemmälle. Yritän karkottaa ahdistusta laulamalla lauluja. Jos kuulet sateenkaaren tuolla puolen laulettavan hiljaisella äänellä.. olet luultavasti juuri törmännyt minuun.

Asunnottomuus ei yksinänsä ahdista, vaan kaikkie asioiden summa.

Suokaa anteeksi hieman vähemmän lennokas blogimerkintä, en ole leikkituulella. Joku toinen kerta sitten.

---

Päässäni soi: "Same old same old rainbow"
Mieliala : "Ei saa ahdistaa.. ei saa ahdistaa.."
äänimaailma: "Blablablabla" "Aivan niin, olen täysin samaa mieltä", "Luulen että se johtuu", "Mitä mieltä olet tuosta rakennuksesta?"
lainaus: ""
Juoma: Viina

---