Hukuttauduin bilettämiseen ja unohdin oman tilanteeni. Sopeuduin liiankin positiivisesti asunnottomuuteen. Enkä nähnyt kun aloin mennä ylikierroksilla bileistä bileisiin. Veljeni herätti minut mainitsemalla että hän on huolissaan musta. Musta tuntuu nyt että olen ollut vastuuton. En ole hoitanut kaikkia asioitani, pitänyt vain hauskaa miettimättä tulevaisuutta. Ymmärrän nyt miksi niin moni vajoaa alkoholismiin silloin kun on vaikeata. Sitä tuntee elävänsä uudestaan kun saa nähdä kaikki kaverit viikosta toiseen. Mulle se oli heikko kohta, en ole moneen vuoteen nähnyt niin paljon ihmisiä näin lyhyessä ajassa. Mun pitää nyt rauhottua ja hoitaa asiani kuntoon.
Se ei tarkoita ettenkö voisi pitää hauskaa! Jätän vain alkoholin vähemmälle. Teen juonti, shakkipelit, lautapelit, roolipelit ja videopelit, aurinko, kävelyt, ateriat, elokuvat ja musiikki ovat parhaiten nautittu ystävien kanssa. Parhaat muistot ovat alkoholittomia. Kuten hengaus pari vuotta takaperin Lauran kanssa. Hengattiin leikkipuistossa ja roikuttiin riipputelineistä, kuvattiin kameralla hauskoja videopätkiä, tarkkailtiin lintuja. Tai ne kymmenet kerrat jolloin pelattiin ystävien kanssa footbagia jossain lähiöpihassa koko päivän.
Mielessäni on pyörinyt mies joka asuu yhdysvalloissa. Hänen kotinsa vieressä on yksinäinen puhelintolppa. Jostain syystä mies on tullut kuuluisaksi puhelintolpastaan ja hän saa tuhansia puheluita päivässä.
Ajattelin hauskana kokeena julkaista puhelinnumeroni netissä (se on loppujen lopuksi pelkkä prepaid) ja katsoa mitä tapahtuu. Luultavasti ei mitään :D mutta koska suuri osa tutuistani ei tiedä nykyistä puhelinnumeroani joka on ollut aika vaihtuvainen päätin kokeilla. Jos joku haluaa siivittää puhelimeni jatkuvaa soimista voi hän laittaa seuraavan ilmoituksen lehteen:
"Eikö sinulla ole mitään tekemistä? Huolestuttavatko yliseuralliset ihmiset sinua? Haluatko puhua jostain turhasta tai vähemmän turhasta. Soita 046 625 2844 ja saat flegmaattisia murahduksia sekä kuivia kliseisiä elämänviisauksia huoliisi."
Jos idea kantaa yhtään hedelmää voin perustaa pian Murahtelevan Flegmatismin kirkon ja alkaa myydä "Murahteleva Flegmatismi pelasti minut" paitoja. Ajatus kutkuttaa mieltäni.
Päätän tähän ylipitkän ja tylsän päiväkirjamerkintäni aikarajoitteiden takia (veli nukkumaan haluaa ja raastan sen hermoja). Tuntuu kuin tämä merkintä poikkeaisi jostain syystä tyylistäni. Hmn... ota ja tiedä.
Mieliala : Kummallisen tylsän omituinen
äänimaailma: "Murahteleva Flegmaatikko, kuinka voin auttaa?" *läpäläpälässynlää*
lainaus: "Me mennään homejuustojunalla"
Juoma: Pride
Tekstit
