Hajatelmia tulevaisuudesta

”Minkälainen maailma on viiden, kymmenen tai 20 vuoden kuluttua?” on kysymys, joka lilluu aivomehuissani yllättävän usein. Jokaisella meistä hiilipohjaisista olioista on oma näkemyksensä tulevaisuudesta. Siitä keskusteleminen muiden kanssa on kuin yrittäisi päättää kollektiivisesti, mikä oliivipurkki sisältää ne mehukkaimmat etikkapallerot. Siksi onkin vain sopivaa kirjoittaa subjektista subjektiivinen spekulaatioblogimerkintä. Se antaa minulle loistavan tilaisuuden tuputtaa omaa näkemystäni lukijalle, lukijalle taas hyvät naurut hajatelmieni näennäisestä mielipuolisuudesta.

Rönsyilevä ajatusleikkini lähtee ensi vuosikymmenen alusta, jolloin lisätty todellisuus on oletetusti arkipäiväistä. Anssi Vanjoen City-lehdelle antama teknologiatestamentti ennustaa ihmiselle digitaalisen kopion, joka toimii meidän edustajanamme tulevaisuuden verkossa. Ajatus digitaali-Tonista, jolla on saman verran oliiveja purkissa kuin minulla, on yhtäaikaisesti kiehtova ja hieman pelottava. Digitaali-T tietää mistä tykkään ja toimii autonomisesti minun valtuuttamana. Samalla Digi-T syövyttää itsensä erottamattomaksi osaksi omaan mentaaliseen oliivipurkkiini, jota ilman purnukka kaatuisi nurin.

Digi-Toni hoitaisi laskuni, kävisi virtuaalisesti tökkimässä ihmisiä, joita haluaisin jostain selittämättömästä syystä virtuaalisesti tökkiä (Oikeasti, miksi Facebookissa on "tökkää" nappula? Jos joku ei kiinnitä sinuun huomiota oikeassa pöytäkeskustelussa, tökkäätkö häntä kylkiin?). Se löytää automaattisesti uudet valtameriristelijät kengiksini ja tilaa kotiin viikon ruuat sekä hintalaatusuhteelta sopivaa nestemäistä leipää illanistujaisiin, jotka Digi-T on itse luonut ja kutsunut hyvän rosterin sopivia api.. ihmisiä.

Aikaisemmin mainittu lisätty todellisuus on jo nurkan takana. Se nivoutuu välittömällä tavalla kaikkialle ympärillemme. Emme enää tarvitse tietokoneita kertomaan ruoka-arvosteluja, reittiehdotuksia tai tietyn paikan historiaa. Sää, Wikipedia, kalenteri, päiväkirja ja Reittiopas siirtyvät kaikki ulos tietokoneruuduilta ja puskevat itsensä kaikkialle, minne silmämunamme tähtäämmekään.

Yksityisyys katoaa siinä muodossa kuin me sen tunnemme, kaikki ihmiset jotka tunnet ovat saavutettavissa minä hetkenä hyvänsä. Kun siis menet autokauppaan kymmenen vuoden kuluttua, kauppias tietää jo valmiiksi epämukavan paljon elintavoistasi ja siitä, minkälaisen hevosettoman sähkökärryn sinulle myy. Tai ehkä digitaalinen kopiosi hoitaa moisen triviaalisen auto-ostoksen puolestasi. Jos koko ajatus tuntuu liian lohduttoman epämukavalta, ajattele asian valoista puolta.. Puhelinmyyjät siirtyvät historiaan tarpeettomina!

Emme siis näe pelkästään ympäristöämme uusin silmin, vaan myös muut ihmiset. Tiedät jo tavatessasi kaverisi, mitä hän teki aamulla, milloin viimeksi tapasitte, mistä keskustelitte, kuinka paljon alkoholia hän on ottanut ja kuinka monta hänen pitäisi vielä ottaa ennen pikajuoksua vessaan. Koko käsite small talkista siirtyy seuraavalle tasolle. Ja millä ihmeen vempaimilla me saamme tämän kaiken tarpeettoman tiedon muista henkilöistä, kysyt. Vaikka näillä:

Nyt kun olen esittänyt suppeisiin lähteisiin perustuvan näkemykseni, voin kymmenen vuoden kuluttua tulla nauramaan oliivit päästäni tämän artikkelin oletuksille. Tai sitten näin sen kaiken ennalta, ja minusta tulee uusi nostradamus 80 miljoonan muun ihmisen kanssa, jotka uskoivat samalla tavalla. 

---

Päässäni soi: Matrix teema
Mieliala: tyynen utopistinen 
Tulevaisuuden äänimaailma: "se aamuinen puurosi näytti palaneelta", "Maksani on polttanut kaiken alkoholin 0,73 tunnissa", "Mikroilmeesi indikoivat surua" 
Lainaus: "The future is here. It's just not widely distributed yet." -William Gibson
Juoma: Steamy Icecream

---